Pages

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Harry Potter - Warner Bros. Studio Tour London

VAROITUS! Tämä teksti sisältää holtittoman paljon kuvia, hirvittävästi selostusta ja äärimmäisesti hörhöilyä!

Tyttären rippilahjamatkalla kävimme Lontoon lähettyvillä Leavesdenissa Warner Bros. -studioilla, The Making of Harry Potter -tutustumiskäynnillä. Tuo kirjoittamani kuvaa asian selkeästi. Mentiin studioille, katsottiin paikkoja. Mutta tuo ei kuvaa sitä kaikkea, mitä se oli. Ehkä kuulostaa mahtipontiselta tai ainakin hörhöltä, mutta kokemus oli yksi koko elämäni ihmeellisimpiä. Koin ihan hillittömän sekopäisiä tunteita ja itkeä tirautinkin ihan  vaan siitä liikutuksesta, että hei, olen täällä oikeasti!

Leavesdenin studioilla tosiaan kuvattiin kaikki Harry Potter -elokuvat, eli studiot olivat Potter-maailmaa yli kymmenen vuoden ajan. Elokuvia kuvattiin samaan aikaan kuin lisää kirjoja ilmestyi, eli tiedettiin studioita käytettävän Potter-filmeihin myöhemminkin. Tämän vuoksi lavasteita, asusteita, kuvaustarvikkeita sun muuta säästettiin, mahdollista tulevaa käyttöä varten. Sitten kun elokuvasarja saatiin valmiiksi, kaikki nämä aarteet olivat yhä tallella, ja niistä tehtiin tämä studiokokemus. Eli syntyi paikka, jossa voi oikeasti käydä Suuressa salissa, nähdä oikean siepin, juoda kermakaljaa ja koputtaa Likusteritie nelosen ovea (tosin en ymmärrä miksi kukaan haluaisi mennä Dursleylle kylään...).

En etukäteen ajatellut, mitä odottaa paikalta. Arvelin näkeväni kaikenlaista jännittävää ja hienoa, jonka muistaisin nähneeni elokuvissa, ja vähän liikutuinkin etukäteen silloin tällöin ajatellessani, että kohta kävelen Suuressa salissa. No, en olisi voinutkaan odottaa mitään niin käsittämättömän upeaa kuin mitä paikka oli. Lavasteissa pääsin käymään monessa tutussa paikassa, jopa Kotikolon keittiössä ja Tylypahkan pikajunassa, näimme niin paljon kaikkia elokuvaan liittyviä asioita, että päässä humisi. Kuten Luna Lovekivan retiisikorvakorut ja muita koruja - tiesittekö, että Evanna Lynch oli elokuvaan pyrkiessään suuri Potter-fani, ja teki elokuvassa käyttämänsä korut itse? Puvustamoa esitelleellä osastolla ollut opas kertoi sen meille. Opin monen monen monta asiaa ja sain kaikenlaista tietoa elokuvista ja Potterin maailmasta. Upeaa. Näimme miten erikoistehoisteita tehdään ja myös erilaisia otuksia ja muita, joita oli rakennettu elokuvia varten. Mulla olisi kuva Hämäkäkistä, mutta araknofobisia lukijoitani ajatellen jätän laittamatta sen tänne... Otus-osaston tiivistän kuvaan Hiinokasta, ette ehkä halua katsella ankeuttajia tai muita pelotuksia.

Voisin tästä puhua ja kirjoittaa, kirjoittaa ja puhua, yritän jotenkin ytimekkäästi selvitä tästä, ettei laajene blogipostauksesta kirjaksi...

Lähdimme studioille heti ensimmäisenä Lontoon-päivänämme. Saavuimme aamulla Lontooseen, ja iltapäivällä hyppäsimme bussiin, joka oli teeman mukainen. Tässä kohtaa jo jänskätti kovasti, ja oli hieno tunnelma. Bussissa oli tv-ruudut, ja niiltä pyöri Harry Potter ja viisasten kivi -elokuva matkan ajan. Matka kesti reilun tunnin, ja hieman ennen perille saapumista bussin tv-ruuduille ilmestyi Mark Williams (elokuvissa Arthur Weasley), joka kertoi hieman tietoa studioista, jonne kohta saapuisimme.

Ostin meille etukäteen liput, siis paketin, johon kuuluu bussikuljetus studioille, liput kierrokselle sekä kupongit, joilla sai paikan päällä kermakaljaa - kuponki oli hyvä idea, sai hakea noutopisteestä juomat eikä tarvinnut jonottaa piiiiiiiiitkässä jonossa kassalle

Bussi oli teeman mukainen

Bussin saapuessa perille ja nähtyämme paikan ulkopuolelta taisimme vähän kilahtaa... Ulkona soi elokuvien musiikki, ja oli ihan epätodellinen tunne. Kirjat ja elokuvat niin tuttuja ja niin... todellisia. Nyt olimme oikeasti paikassa, jossa ne ovat käsinkosketeltavan todellisia.





Tuo oli kyllä paha paikka, jos yrittäisi olla kypsä, rauhallinen aikuinen. Ei onnistu. Jos olin jo ulkona sekopäinen, sisällä pimahdin täysin. Jo aula aiheutti erinäistä "iippailua", kuten kutsun sitä kun innostun jostain ja päästän ihastuneen IIP-äänen. Erittäin iippailuttava paikka. Katsokaa nyt, ensin ootte ihan tavallisessa maailmassa ja sitten astutte tuonne sisään:





Liput kierroksille olivat kellonajan mukaan, eli lippu oikeutti sisäänkäynnin tietyn puolituntisen ajan. Saavuimme studioille kun meidän sisäänpääsyymme oli reilut puoli tuntia, joten kävimme ensin studion kaupassa. Eräs kaupan työntekijöistä esitteli meille paikkaa ja kertoi kaupan sisustuksenkin olevan elokuvista - myytävät kirjat olivat Tylypahkan kirjaston kirjahyllyissä ja iso kattokruunu kassojen yläpuolella Irveta-pankista. Niinpä meillä kului aika vauhdilla kaupassa, kun myytävien esineiden lisäksi tutkimme mitä kaikkea elokuvista tuttua siellä oli.







Pian tuli meidän aikamme, lähdimme odottamaan sisäänpääsyä. Ennen kierrokselle pääsyä, sisäänpääsyaulassa, oli jo nähtävää: Harryn huone Dursleyn portaiden alla.


Pääsimme sisään opastuskierrokselle muutaman kymmenen muun kanssa, ensin isoon huoneeseen, jonka seinillä oli elokuvien mainostauluja, joissa vaihtui eri kielisiä mainoksia. Opas kertoi meille hauskasti ja kiinnostavasti elokuvista, näyttelijöistä ja paikasta, vähän valmisteli meitä kierrosta varten. Sitten huoneen päässä olevat kolme ovea aukenivat, seuraava huone oli elokuvasali, jonka vastakkaisella seinällä oli myös kolme ovea. Menimme istumaan vastakkaiseen laitaan, ajattelimme, että ne vieressämme olevat kolme ovea ovat seuraavat, joista kuljemme. Näimme lyhyen filmin, jossa Daniel Radcliffe, Rupert Grint ja Emma Watson kertoivat elokuvien kuvauksesta, kuinka olivat viettäneet studioilla paljon lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ym. Filmin päätteeksi he sanoivat, että lähdemme nyt yhdessä katsomaan, ja kääntyivät lähteäkseen. Silloin kangas nousi - ja sen takana oli Suuren salin ovi. Siinä se yhtäkkiä, varoittamatta oli, se tunne mikä silloin tuli oli jotain... en ees osaa sanoa. Itku siinä oli tulla, kun hämmästyin, ja menimme oven luo. Opas kysyi ovella, onko jollain syntymäpäivä. Kaksi pientä tyttöä viittasi, ja opas pyysi heidät luokseen. Huomasin varmaan hieman yli parikymppisen nuoren miehen miettivän viitata vai ei, ja viittasi, hänetkin opas pyysi ovelle. Sitten näiden synttärisankarien kanssa opas avasi Suuren salin ovet.

Siinä kohtaa itku ei pelkästään meinannut tulla, vaan itkin ja sisällä myllersi. Eikä hävettänyt yhtään, ympärilläni oli lukuisia aikuisia, niin naisia kuin miehiäkin, joiden poskilla valuivat kyyneleet. En ollut yksin tunnemyrskyn kanssa. Opas kertoi kaikenlaista, esim. salin laidoilla oli eri tupien asuja, ja opas kertoi kuka näyttelijä mitäkin oli käyttänyt ym. Osan kuulin ja tajusin, osin taas hortoilin pitkin salia ja olin pakahtua onnesta. Ihmeellistä ja upeaa.










Suuresta salista eteenpäin kierros oli sitten omaan tahtiin, ilman opasta. Kierros oli kahdessa suuressa hallissa, joiden välissä oli Backlot-ravintola ja sisäpiha, jossa oli myös paljon nähtävää, kuten Likusteritie nelonen, Poimittaislinjan bussi ja Tylypahkan silta. Ja kaikki, mitä studioilla oli, oli oikeasti elokuviin tehtyä, lavastetta - mutta ei kuitenkaan lavastetta. Vaikea selittää... Kuljimme tutkimassa kaikkea tuntikausia, oli isoja lavasteita, huoneita, Rohkelikon poikien makuuhuone ja olohuone, Kotikolon keittiö, Dumbledoren toimisto, Taikaministeriö, Umbridgen toimisto, Malfoyn ruokasali, taikajuomien luokkahuone... ja lukemattomat määrät pienempiä tutkailtavia, esineitä, asuja, tietoja... Oli osasto, joka esitteli elokuvissa käytettyjä erikoistehosteita, oli animatronics-osasto, jossa oli elokuvissa käytettyjä hahmoja, kuten jo aiemmin mainittu Hämäkäk, Dobby-kotitonttu (jolle oli esittelykilven päälle jätetty sukkia), oli pienoismalleja, filmejä elokuvien tekemisestä, oli niin paljon kaikkea, että tuntui kun pää pakahtuisi. Kiinnostavaa, ihmeellistä, liikuttavaa ja hauskaa, ja aika monta muuta tunnetta, sitä tuo seikkailu studioilla oli. Kuvia meillä on vierailulta liki neljäsataa, yritin tähän tiivistää kokemuksen muutamaan kuvaan...




Luna Lovekivan korut, jotka Evanna Lynch on itse tehnyt


Useat lavastehuoneet olivat tämmöisiä jänniä "tynnyreitä", 
tässä Rohkelikon poikien makuuhuone


Iseeviot-peili - the Mirror of Erised



Pääsin kurkkaamaan myös Kotikoloon, ihanaa!


Huispaukselle oli tietenkin oma osasto


Hiinokka

Kävijät ovat osallistuneet yhteen juttuun studioilla... Dobbyn tietokyltin päälle oli jätetty sukkia, söpöä


Studioilla on myös asemalaituri, jolta Tylypahkan juna lähtee. Astuminen käytävästä asemasillalle ja junan näkeminen oli huikea hetki... Olen kyllästynyt sanaan huikea ja sen yltiöpäiseen käyttöön mm. urheiluselostuksissa, mutta tuohon hetkeen se sopii niin täsmällisen hyvin, että sallin itselleni huikean käytön huikeassa tilanteessa. Junavaunujen läpi pääsi kävelemään, niihin oli jokaiseen vaunuosastoon sisustettu yksi vuosi, yksi matka. Viimeisenä oli avoin vaunu, jonka toisella laidalla oli ensimmäinen matka, Harry ja Ron, ja toisella laidalla kirjasarjan viimeinen kappale, jossa Harry ja Ron ovat saattamassa lapsiaan Tylypahkan junaan. Arvannette varmaan, kuka hiukan itkeä tirautti tässä kohden?








Kermakaljaa piti tietenkin maistaa. Ostin etukäteen lippujen yhteydessä lipukkeen, jolla sai kermakaljaa, joten pääsimme pisimmän jonon ohi suoraan noutopisteelle. Kermakalja oli hyvää ja makeaa, olen nyt kotona kokeillut reseptejä ja saanut kohtuullisen makuista aikaan. Joimme kermakaljamme Backlot-ravintolan sisäpihalla, joka oli myös studioiden kuvausaluetta. Ihan hieno fiilis istua Tylypahkan sillan vieressä, katsella kaikkea nähtävää ja juoda kermakaljaa, pieni hengähdyshetki. Oli jo siinä vaiheessa olo, että kaikkea nähtävää ja koettavaa tulee päälle sitä vauhtia, että pää poksahtaa, niin paljon ihmeellistä nähtävää, koettavaa ja tunnettavaa singahteli joka puolelta.

Butterbeer moustache

Kierroksen reitti kulki myös Viistokujan läpi. Tutkailimme tarkkaan kauppojen ikkunoita, voi miten paljon kiinnostavaa shoppailtavaa siellä olisi ollut!






Luin etukäteen studioilla olevan Tylypahkan pienoismalli, jota käytettiin kuvauksissa kun tehtiin Tylypahkan ulkokuvia. Pienoismalli oli kyllä harhaan johtava sana, ajattelin jotain pöydälle mahtuvaa rakennelmaa, mutta se olikin valtava, huoneen kokoinen linna ympäristöineen. Tutkimme pienoismallia pitkään ja tarkkaan, yksityiskohtineen ja tuttuine paikkoineen se oli aivan ihmeellisen hieno.






Kierroksen jälkeen oli onnellinen, uupunut, sekopäinen olo. Sellainen, etten edes osannut sanoa mitä kaikkia tunteita onnistuin siinä yhdellä kertaa tuntemaan. Menimme ulos istumaan ja odottelemaan bussimme lähtöä, siellä soi elokuvan musiikki, oli jo pimeää, rakennus ja valtavat velhonshakki-nappulat olivat valaistut, kaikki vielä parkkipaikan laidallakin oli taikaa. Bussimatkalla takaisin jatkui elokuva siitä, mihin oli tullessa jäänyt, katsoimme sitä, tutkimme ostoksiamme ja vain välillä istuimme tuijottaen iltamyöhäistä Lontoota ja jonnekin sen yli ja ohi. Minä ja Tytär. Molly ja Ginny.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti