Vähän Legojen järjestelyä... hups!

Tänään kävi sellainen juttu, että mulle tarjottiin ilmaista valkoista mappihyllyä + lisähyllylevyjä, kaatopaikalle menossa jos ei joku hae pois. No minähän näin tilanteessa mahdollisuuden: poikien huoneeseen Lego-hylly. Poikien hyllytila oli rajallinen, ja kun halusivat valmiita Lego-rakennelmia esille, tarvittiin lisää hyllyjä ja erityisesti matalahkoja hyllyvälejä. Nyt sitten ilmestyi sopiva hylly, jonka hain kotimatkalla aamuvuorosta tullessa.

Ajattelin "vähän järkkäillä" Legoja hyllyyn. No, järkkäilin Legoja, siivosin lattian (sängynalusetkin täynnä kamaa), järkkäilin muutkin hyllyt ja kaapit, moppasin... Poistona iso kestokassi veljen 3-vuotiaalle tytölle siirtyvää tavaraa: leluja ja Brio-junarata, kaksi jätesäkillistä roskia, paperikassillinen keräyspaperia yksi kestokassillinen muihin huoneisiin siirrettävää tavaraa, jotka kuljettelin paikoilleen ja erinäinen määrä astioita tiskattavaksi. Meillä ei ole tiskikonetta, joten alunperin teinin homma oli tiskata, mutta vaihdettiin hommia: teini sai multa kissanvessojen tyhjennyksen ja mä otin häneltä tiskaamisen. Teinillä lisäksi työnä koiran ulkoilutus aamulla ja illalla. Keskimmäisen (11-vuotias) homma on iltapäivällä koulusta tultuaan viedä koira ulos ja hakea posti. Kuopuksella, 9 vuotta, ei ole varsinaista kotihommaa vielä, omaa sellaista, mutta tekee kaikenlaista, vie roskia, koiraa joskus ulos ja sellaista. Puolison homma on pestä pyykit, hän sitten toimittaa puhtaat pyykit korissa keskelle olohuonetta ja huikkaa: vaatteet paikalleen! ja kaikki hakevat omat pyykkinsä ja vievät kaappeihinsa. Puoliso huolehtii myös siitä, että autot ovat ajokunnossa. Siivous on mun homma, siis siivouksen delegointi. Olen kamalan laiska siivoaja, ja se näkyy. Nakitan lapsia usein pieniin hommiin pientä korvausta vastaan (tyyliin lauantaina 2 e karkkirahan lisäksi vähän ekstraa tai jotain muuta, esim. teinille leffalippu kun on menossa kavereiden kanssa). Siivous ahdistaa kun jo sen aloittaminen on vaikeaa, joka paikassa tavaraa niin miten siivoat, lattian tyhjentäminen kestää usein pidempään kuin lattian puhdistaminen. Tosin tänään katselin alakertaa ja mietin, että kunhan metalliroinat (purettu painonnostopenkki, rikkinäinen varavuode sun muuta) on viety pois, on alakerta ihan mukava siivota. Avarampaa ja vähemmän kaikkea sikinsokin. Hyvä mieli.

Tässä siis poikein huone siivouksen jälkeen, tuli kivan näköistä. 

Tämä on se hylly, jonka syy mun ja keskimmäisen usean tunnin siivousprojekti oli!

Nyt Legot saivat hyvät paikat, kuopuksen arktinen tutkimusasema, hän keräilee sitä, ja keskimmäisen poliisiasema, hänen projektinsa

Legoja on vanhassa hyllysäkin pari laatikollista...

Aiemmin valkoisen hyllyn paikalla ollut hylly siirtyi ikkunanurkkaukseen, sopii siihen mainiosti

Hyllyyn jäi vielä tilaa, on sitten paikka tavaroille jos jollekin tarvitsee, keskimmäinen suunnitteli siihen laittavansa 3D-palapelinsä kun saa sen valmiiksi, maapallo.

Silmukka-autorata on suosittu juttu tällä hetkellä, joten jätettiin se esiin, sopiva paikka löytyikin ikkunalautaan kiinnitettynä

Mumman kaappi - ennen ja jälkeen

Pienenä aina ihailin mummani astiakaappia, ja muutettuani omaan kotiini ja mumman ja ukin muutettua pienempään asuntoon mumma lahjoitti kaapin minulle. Nyt mumma ja ukki ovat molemmat kuolleet, ja kaappi on mulle jonkinlainen muisto lapsuudesta mummolassa. 

Keittiössä meillä on vain vähän kaappitilaa, keittiö on pieni, ruokapöytäkään ei mahdu sinne. Mietin miten saisin tavaroita järjesteltyä mukavasti - roinanraivaus teki tilaa, mutta halusin vielä väljempää. No, mieheni kommentoi, että onhan sulla mumman astiakaappi. Totta! Se on kyllä keittiöstä katsottuna ruokatilan toisella puolen oleskelutilassa, mutta ajatus oli siirtää harvemmin käytettyjä astioita sinne, joten ei haittaa. Tosin kokeeksi siirsin kattilat, paistinpannut ja uunivuoat myös, katsotaan miten toimii. Ne ovat olleet todella ahtaassa laatikossa + osa "perävarastossa" (keittiön perältä menee ovi sinne, siellä on mm. pakastin, pesukone ja kuivausrumpu ym.) ja pitää etsiä missä mikin on - ehkä nyt kun ovat selkeästi yhdessä tilavassa paikassa on käyttö helpompaa.

Välitasolle laitoin oleskelutilan kaapista suosituimmat lautapelimme, pelaaminen mukavaa, mutta aina ei muista eikä saa aikaan pelata. Kun pelit ovat kivasti näkyvillä, voi olla, että niihin tarttuu useammin.

Vielä jäi kaapin päällys vaiheeseen, lähinnä mietintään mitä teemme stereoille. Harvemmin tulee käytettyä, mutta ovat toimivat ja pojat tahtoisivat omaan huoneeseensa ne (9- ja 11-vuotiailla pojillamme on yhteinen iso huone). Pitää miettiä poikien huoneen kalusteita miten stereot saisi sijoitettua. Ehkä vain luovutaan noista isoista rotkoista, jos vaikka jollekin kelpaa tai sitten viedään poistoon. Mumman kaapissa oli alunperin muutenkin poikien kamaa, alakaapissa legoja. Siirsin laatikot poikien huoneeseen, projekti etenee aikanaan sinnekin ja mietitään yhdessä legosäilytystä. 

Yläkaapissa oli mun paperiroinaa + kosmetiikkaa, mulla on myös yksi hylly eteisaulan kaapissa kosmetiikalle joten ajattelin sen siivota (varmasti paljon turhaa oon työntänyt sinne ajan mittaan) ja pyrin saamaan kaikki mahtumaan siihen yhdelle hyllylle. Kosmetiikkahyllyltä tyhjentämäni kamat ovatkin ekassa kuvassa alalaidassa pahvilaatikossa, sen oli vähän niinkuin tarkoitus olla viikonlopun projekti mulla, mutta innostuinkin viimeistelemään keittiötä ja saunan pukuhuonetta. Nyt on nättiä kyseisissä kohteissa - ja uudelleen järjesteltyä, siirsin aiemmin pyyhkeet saunan pukuhuoneen kaapista oleskelutilan kaappiin lakanoiden sun muiden kanssa. Hankalaa! Joten myönsin perheelle harvinaisen asian: tein virhearvioinnin. Vaihdoin kaappien sisältöä ja nyt pyyhkeet ovat järkevästi saunan pukuhuoneessa. 

Seuraavaksi tosiaan alakerran muiden alueiden kimppuun. Tein sellaisen päätöksen, että ensin raivaan alakerran ja sitten yläkerran - aluevaltaus kerrallaan! 

Mumman kaappi ennen

Mumman kaappi jälkeen

muutamia lasten urheilumitaleita on ripustettu kaapin oveen, siitä ne näkyvät aina, on poikien painiajoilta muutama, koulun maastojuoksusta ym. Oskari-kissa oli vain väliaikainen sisustussomiste...

Astioita yläkaapissa

Eriparikuppejani, ei haittaa vaikka ei olisi samanlaisia, ovat niin sieviä

Padat ja pannut ja muut alakaapissa

Keittiö - ennen ja jälkeen

Olin sairaslomalla nyrjäytettyäni nilkkani, ja elämä kävi tylsäksi. Sitten kun pääsin jaloilleni, innostuin järjestelmään keittiötä. Moni keittiön kaapeista - ja pöytätasot - ovat olleet sellainen kaaos, että ihan ahistaa. Keittiössä käy monta kertaa päivässä, ja sotkuinen keittiö ja kaapit saavat tuntumaan kuin päässäkin olisi kaaos. 

Ajattelin ensin vain vähäsen... ja sitten lipsahti useammaksi tunniksi kun oli niin hyvä fiilis ja hyvä meininki tehdä. Tein kunnolla roinanraivausta, poistin kaikkea mitä ei ole käytetty, ja tilaa tuli mainiosti.

Astiakaappi ennen 

Astiakaappi jälkeen

Kuivauskaappi ennen

Tämä on sellainen super-inhon kohde, 

sekainen ja sotkuinen ja ruma

Kuivauskaappi jälkeen -

nyt on paljon parempi mieli mulla

Yksi keittiön taso ennen 

(muita en kehdannut edes kuvata)

Sama taso jälkeen

- muutin vähän tasojen järjestystä mielestäni paremmin toimivaksi

Sama taso vähän toisesta kulmasta

Keittiötä toisesta suunnasta, hellan vierestä

Katsokaas, kaiken tavaran alla on pöytätaso, oho!

Tiskiallaskin kiiltää!

Keittiöstä "perävarastoon" menevässä ovessa on lasten taidenäyttely, vaihtuvia piirustuksia 

Jääkaapin ovi on aina täynnä kaikkea, mutta saa ollakin, jääkaappimagneetteja kertyy usein matkoilta sun muuta, viime reissulta Tallinnaan löysin pari loistavaa, meidän perhettä (ja mun ruuanlaittoa) hyvin kuvaavia

Talvi - parasta nautittuna sisätiloissa

Kotona nilkkaa potemassa, mutta eipä ulos innostaisi lähteäkään paukkupakkaseen. Kaunista kyllä on, lumista ja sievää. Parasta nautittuna sisätiloissa, kuten kuvasta näkyy, noin idyllinen talvimaisema - olohuoneen sohvalta katsottuna.

Kaverini tuli piristämään mua, juteltiin ja juotiin kahvia

Kaverin kännykkäkin on piristävän näköinen, kirkkautta talveen

Nyrjähdyksiä

Lauantaina lähdin töissä jo kohti pukuhuonetta, jee, kotiin. Portaissa sitten jalka lipesi, oliko ulkokengissä tullutta märkää vai mitä, mutta yhtäkkiä vaan tajusin, että nyt lähti jalat alta ja seuraavaksi tömähdinkin komean ilmalennon päätteeksi porrastasanteelle. Eka ajatus: Näkikö kukaan (miksi sitä ajattelee ensimmäisenä?). Toinen ajatus: auts. Auts, auts, auts. Kolmas ajatus: Kylmä Koho Kompressio. Joten köpötin jotenkin takaisin osastolle ja jalka ylös ja kylmäpussi nilkan ympärille. Komea jysäys oli, ulkosyrjän kehräsluun alue turposi golfpallon kokoiseksi pampulaksi. Siinä sitten järjestelemään kyytiä kotiin ja sairaalaan (auto ja minä töissä, en pystynyt ajamaan, Jaakko kotona). Se järjestyi ja päivystykseenkin pääsin, jalka sidottiin ja kyynärsauvoilla konkaten etiäpäin. Illalla mietin miten hirvittävän taitava olen, toiset ne kaatuu liukkailla lumi/jääkeleillä ulkona, minäpä rönyän ihan sisätiloissa! 

Tänään kävin röntgenissä, täällä ei ole röntgen viikonloppuisin auki joten matkaa lähimpään on reilut 40 km. Kun jalka tuntui "vain" nyrjähtäneeltä, en pitänyt tarpeellisena kuvata heti, eikä lääkärikään, paitsi jos olisi sunnuntaina pahentunut kipu ja turvotus. Hyvät kuvat oli, nimittäin ei murtumia ja luitakin kehui lääkäri vahvoiksi. On monta asiaa, joita en osaa, mutta joissain olen taitava: nukun missä, milloin ja miten paljon tahansa ja mulla on vahvat luut. Hyvä minä!

Nyt sitten lepoa paljon ja rasitusta maltillisesti. Perjantaina olisi töihin meno, jos jalka sallii, pitää tunnustella keskiviikon ja torstain aikana. Jospa sitä selviäisi vaan tällä muutaman päivän koipi-pakkolevolla. Johan sit alkaa päässä pirisemään kun pitäis sitä ja pitäis tätä ja varsinkin olla liikkeessä. 

Estääkseni levotonta "kyllä mun pitäis nyt nousta tästä ja..." -fiilistä, kaivoin esiin vaiheessa olevan kirjan, Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli, lainasin kirjastosta samaa Barcelona-sarjaa seuraavan, Taivasten vanki. Jos ette ole vielä lukeneet sarjan ensimmäistä osaa, Tuulen varjo, menkää ja tehkää se. Lukekaa. Itse ainakin olin ihan jossain taikamaailmassa lukiessani sitä. Ja jotteli lukeminen lopu kesken, lainasin myös Georg R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan ensimmäisen osan, Valtaistuinpeli. Mukavan paksu kirja, ehkä saan itseni pysymään paikallaan sen verran mitä koipi vaatii. 

Selkeästi jotain vaikutusta on ollut marraskuussa verikokeissa löytyneellä kilpirauhashässäkällä. Nyt kun vajaatoimintaa on korjailtu lääkkeellä, on olo ihan eri. Jotenkin... toimeliaampi. Aikaansaavampi. Jaksan kiinnostua asioista. Oli monta vuotta etten vaan saanut aikaan lukea, kirjat eivät kiinnostaneet, halusin lukea, mutta aivot stoppasivat jo muutaman rivin jälkeen. Nyt on ihana tunne kun tekee mieli lukea ja jaksaa lukea, pidempäänkin kuin selata jonkun naistenlehden ja lukea siitä vain otsikot ja kuvatekstit. Ihana tunne, lukeminen. Vähän harmi kun en löytänyt kirjastosta kolmatta osaa Indrek Harglan Melchior-sarjasta, luin kaksi ekaa osaa ihan ahmimalla. Kirjat kertovat 1400-luvun Tallinnasta, jossa nokkela apteekkari auttaa rikosten selvittämistä - apteekkari kuulee työssään paljon ja kun vielä on utelias ja terävä mieli, niin mysteerit kyllä ratkeavat. Pidän kirjoista erityisesti tarkan ajankuvauksen vuoksi, välillä yritän miettiä missä kohden Tallinnaa mennään, joitain paikkoja kirjassa on, joita on vieläkin, niiden maininnnan perusteella yritän sitten kohdentaa tilanteita kartalle päässäni. Erinomaisen mielenkiintoista entisajasta (ja murhista ja salapoliiseista) kiinnostuneille.

Mutta nyt, kahvia ja kirja. Enkelipeli. Jäi kesken kun en vaan jaksanut ajatella mitä luen, mutta nyt oikein hinkuu mieli päästä kirjan maailmaan. Mystiseen menneeseen Barcelonaan. Heippa, lähden sinne nyt!

Talvitreenit

Lumesta on vaikea ottaa kuva. Lähinnä siitä, minkä verran lunta on parkkipaikalla ja muutenkin pihalla. Ei voi oikein kehuskella ennen ja jälkeen -kuvilla kun rehkii itsensä henkihieveriin lumitöissä.

Hyvää treeniä, lumityöt, varsinkin tänään kun lumi oli todella raskasta. Välillä hinguin ja vinguin ja painoin kuin kunnon punttitreeniä - veren maku suussa ja hoin itselleni jaksaa jaksaa.... Tuli mieleen tuosta jaksaa jaksaa stand up -koomikko Sami Hedbergin juttu kuntosalista. Vaikkei se mitenkään tähän tilanteeseen liitykään. Paitsi että v***u ei välttämättä jaksa.

Vetäisin sitten tuommoiset vähän vaille kahden tunnin treenit ja kolasin koko taloyhtiön pihan. Jepjep. Eiks vois muuttaa tätä eka - vika -sanontaa, vaikka eka kolal vika kolal. Kiva saada kunnon treeni, mutta toisaalta, pakkoko sitä lunta on mättää koko ajan lisää. Jos joku sanoo mulle jotain kivaa lumesta ja talvesta ja antaa tulla lunta vaan tarjoan hälle palkinnoksi kommentistaan taloyhtiömme lopputalven lumityöt. Olkoot hyvä ja nauttikoot tuosta jatkuvasta lumentulosta. Minä en. Oi, kevät, oih, kesä, tulkaa jo!

Konkreettinen aloitus

Flunssan vuoksi olen lähinnä pohtinut syvällisiä viime päivät. Nyt sitten kunnon kohennuttua edes kohtuulliseksi ryhdyin tositoimiin, unelmien kodin suhteen siis.

Eilen illalla otin "ennen"-kuvia ensimmäisestä kohteestani, oman sängynpuoleni vierustasta. Se on kuvailtavissa sanalla kaaos. Ajattelin aloittaa siitä, koska se on kohde jonka näen joka päivä, aamuin illoin, ja jonka kaoottinen tilanne saa olonkin jotenkin levottomaksi. Vielä ei ole valmista, aloittelin jo, mutta tämä päivä on mennyt lähinnä löhöilyyn perheen kanssa, Discoveryn ohjelmien töllöttämistä ja sellaista.

Ruokaa sentään tein... ja päätin vähän pohtia aina etukäteen ruokajuttuja, jos ei nyt suorastaan ruokalistaa niin jonkun päivän verran eteenpäin ja välttyä näin holtittomalta ruuan ostamiselta ja epämääräisiltä ruokakauppakuluilta.

Mutta tässä nyt se "ennen"-tilanne. Aloitin jo roinanraivausta, ja sitä tehdessä tuli mieleen monta muuta asiaa mitä pitäisi huoneessa tehdä - imuroida, mopata lattiat, siivota lipaston laatikoista turhaa pois, tampata petauspatja, vaihtaa lakanat... Tämmöistä se mulla on. Aloitan jotain ja se laajenee niin, että lopulta aivan uupuneena päätän, että ei enää ikinä. Olisiko siinä ainakin yksi osasyy, miksi kaikki mulla kasautuu kaaokseen asti - en viitsi tehdä vähää kun en jaksa tehdä kaikkea, en sitä suoraan ajattele noin, mutta jossain aivojen perukoilla sellainen ajatus on ja se estää mua aloittamasta, tekee yrittämisen aloittamisestakin vaikean tuntuista. Taustalla on se joku ajatus siitä kun tuntien riehumisen jälkeen istun kaaokseksi räjähtäneen siivousurakan keskellä ja mietin, että en selviä tästä.

Mulle tuntuu olevan erityisen tärkeää keskeneräisyyden sietäminen, se, että opin tekemään vähäsen ja se on siinä, voin jatkaa myöhemmin. Nyt mulle tulee olo, etten ole tehnyt tarpeeksi, vaikka vähäsen tehty on kuitenkin enemmän kuin ei mitään. Roinaläjät ja muu painaa mieltä, mutta vastapainona se holtittoman riehumisen aiheuttaman uupumisen pelko jossain takaraivossa tykyttämässä. Eli en aseta tavoitteekseni pelkästään tiettyjen kodin kohteiden laittamista kuntoon, vaan myös ajatusteni raivaaminen roinasta, keskeneräisyyden ja pikkuhiljaa tapahtuvan edistyksen sietäminen. Ja tosiaan tässä lopulta tämän syvällisen pohdinnnan jälkeen se "ennen"-kuva.