Jep

Jep

Se onkin mainio sana aloittaa blogini. On nimittäin hirvittävän haasteellista miettiä aloitusta, jotain nasevaa ja fiksua, näppärää ja blogin syvimmän olemuksen kuvaavaa. Niin haastavaa, että olen ajatellut koko ajan kirjoittavani kun keksin jotain hienoa ja mainitsemisen arvoista.

Sitten mietin, että jospa mitään ns. virallisesti mainitsemisen arvoista ei tapahdukaan. Blogissa on jo pohja valmiina ja toiveikas aloituksen tunnelma, ja teksti vain puuttuu, loputtomiin. Joten kirjoitan nyt, ihan tavallisen maanantain tavallisena aamuna. Keskimmäinen lapsi, se ”villivirtanen” on laitettu taksin kyytiin, teini vei koiran ulos ja haahuilee, kuten normiaamuun kuuluukin, ja kaikista nuorin on ainakin olevinaan hereillä. Rakas Puoliso on aamukahvilla ja voi miten suloisesti sanailevat teinin kanssa. Isät ja teinityttäret, heidän kohtaamisensa voivat viedä hermot kuuntelijoilta. Uskokaa mua. Välttäkää joutumasta isien ja teinityttärien välisten aamukeskustelujen todistajaksi. Oma isäni aamuisin sai minut raivon partaalle, ja partaan ylikin, hokemalla idioottimaisia reippaita lausahduksia kuten ”opettajat marssii ja maa tömisee”. Tästä syntyi aina hienoa, mutta painokelvotonta dialogia välillämme. Arkiaamut, lainaan tähän klisheistä vertausta: ”Suola elämän haavoissa.”

Ainakin jotain hyvää tässä maanantaissa, tämä on minulle lauantai. Tai sunnuntai. Tai no, ennemminkin lauantai, koska huomenna on sunnuntai ja keskiviikkona maanantai. Vuorotyöläisen viikonloppu voi olla kun muut potevat viikonlopun loppumista ja työviikon alkamista… Silloin tuntee jonkinlaista tyytyväisyyttä, korvausta siitä kun perjantai-iltana työkamoja pakatessa ja yövuoroon lähtiessä ihailee muiden Facebook-seinillä riemukkaasti tanssivia kissoja hihkumassa PERJANTAI ja päivitykset ovat lähinnä riemastunutta fiilistä edessä olevista vapaapäivistä. Siitä ilosta:

Lähtihän tämä blogi käyntiin. Ihan sellaista hienoa ja syvällistä maailman analyysia tästä ei ihan tullut, mutta tulipahan sellainen minun näköiseni aloitus. Maanantai, aloitus. Ensimmäinen teksti, aloitus.

Linnan juhlien jälkimainingeissa laitan tähän vielä lopuksi linkin ja lainauksen. Nuorin juhliin kutsuttu oli Anna Rukko, lukiolainen, joka on kerännyt omalla toiminnallaan uuden lastensairaalan keräykseen yli 50 000 euroa. Anna tekee koruja ja huutokauppaa niitä Facebookissa korusivullaan Annan korut Uuden Lastensairaalan hyväksi, idean hän sai muutama vuosi sitten. Aivan loistavaa – idea, toteutus ja tulos. Nuori, joka uskoo ajatuksiinsa ja toteuttaa ne. Siinä mallia monelle kyynistymisen partaalla olevalle aikuiselle. Ja se lainaus:

”Ihan kuka tahansa pystyy tähän, ei tähän tarvita mitään supervoimia. Sain idean ja toteutin sen. Jokainen voi tehdä jotain vastaavaa.”