Kohti uutta vuotta, uutta asennetta, unelmakotia...

Kaikkeahan voi haaveilla, unelmia olla ja tavoitteita - ja uudenvuodenlupauksia.

Viime vuodet ovat olleet sellaista sekopäähässäkkää, että tulevan vuoden lupauksena on hahmottaa paremmin elämää ja oloa, etsiä jotain järjestystä pääkoppaan, kotiin ja kaikkeen. Unohdan kokonaan kodin somistamisen ja itseni lahjomisen tavaran kautta, ja vuosi 2015 on mun teemavuosi: älä osta mitään, mitä et välttämättä tarvitse. Ok, jos farkut ratkeavat, uudet saa ostaa, jos shampoo loppuu, ei tarvitse no-poo-linjalle lähteä (jos ei halua), mutta kaikenlainen ostamisen vuoksi ostaminen ja jonkin ostaminen ihan vaan kun on kiva ja halpa ja syitähän löytyy. Pyrin pikemminkin karsimaan tavaraa, hävittämään ympäriltä roinaa ja kaaosta, joka tuntuu kiristävän vannetta pään ympärillä. Roinaa ei voi järjestää, koti ei ole varasto asioille, joita ehkä joskus tarvitsee tahi sitten ei, mutta jos kaiken varalta laitetaan talteen.

Mikä on tärkeää juuri nyt? Tekstiksi kirjoittaminen on ehkä hankalaa, mutta tunteminen helppoa. Tunnen, miten tärkeä mulle on perhe, Rakas Puoliso ja lapset, lemmikit, oma koti kullan kallis... Myös työ on tärkeä juttu, vaikka joskus ärsyttää miten se joskus häiritsee vapaa-aikaa. Pidän työstäni, sen resursseista aina en, mutta itse työ ja se, että olen siinä hyvä, tekevät mukavan mielen. Tärkeää on myös ajatella näitä asioita, miettiä, eikä vaan puskea eteenpäin viimeisillä voimilla. Aivojen tuulettelu, turhan pois heittäminen ja ajatusten avartaminen, se on tavoite vuodelle 2015. Luin joskus runon, joka meni suurinpiirtein "aivojen siivouspäivänä älä jää miettimään, että ehkä tarvitset tätä vielä".

Yksinkertaista. Tarkoitan tällä myös verbiä: yksinkertaista.

Tee tilaa sille, mikä on tärkeää. Tee enemmän tilaa sille, mikä on tärkeää ja huomaat, että sille on liian vähän tilaa. Haluan olla vuonna 2015 perheelle läsnäolevampi, upota vähemmän turhaan ja jaksaa paremmin.

Viimeisiä päiviä tätä vuotta mennään, unelmia kohti ja sitä mikä on tärkeää.

Tämmöinen syvällinen pohdinta. Ja jossain vaiheessa sitten ihan konkreettisesti kohti niitä tärkeitä ja unelmia, projektin toteutusta. Käynnistely on jo meneillään.

Joulun iloa

Vuorotyöläisenä olen usein jouluisin töissä - mutta en aina. Viimeksi oli jouluvapaa vuonna 2010, vietimme silloin joulun Tallinnassa. Päätimme, että tästä lähin jos on jouluvapaat, lähdemme taas Tallinnaan, niin rentouttava ja mukava joululomamme oli.

Tänä vuonna minulle napsahtivatkin jouluvapaat! Tai siis yövuoro loppui 22.12. aamulla, jolloin lähdimme reissuun, ja tapanina palasimme kotiin ja aloitin yövuorot. Ehtihän siinä yökkövapailla viettää neljän yön loman talvisessa Tallinnassa, leppoisasti spa-hotellissa. Oli aivan mahtava, rentouttava, iloinen, hassu, luminen, herkullinen joulu!

Aaatonaattona söimme Kohvik Moon -ravintolassa, olen siitä haaveillut jo pitkään, nyt sain aikaan tehdä pöytävarauksen. Kyllä, ruoka oli herrrrrkullista! Aattona kävelimme vanhakaupungin läpi Raatihuoneentorille kuuntelemaan joulurauhan julistusta, Savisaar luki Raatihuoneen ikkunassa sen ja sitten soi kansallislaulu, tutulla sävelellä, sopi suomalaisellekin se hyvin. Ja sielläkin soitettiin Jumala ompi linnamme, kuten Turun joulurauhan julistuksessa, jonka aina katsomme televisiossa. Oli kyllä juhlavaa itse olla paikan päällä kuuntelemassa tuollaista tilaisuutta, lämpimät glögit kädessä ja perhettä halaillen. Aattoiltana otimme hotellilta taksin Toompealle (meitä on viisi, joten tarvitsemme tilataksin, soitan mieluiten Tallink Taksoon ja tilaan sieltä taksin, luotettavat ja kohtuuhintaiset), Toompealta kävelimme alas vanhakaupunkiin, pysähdyimme glögille, kävimme taas joulutorilla ja kävelimme hotellia kohden, matkalla pysähdyimme illalliselle. Sitten vielä hotellin kylpylään polskimaan ja kyllä nimittäin nukutti hyvin, simahdin ihan totaalisesti kun sain pääni tyynyyn! Joulupäivänä vaan laiskottelimme, löhöilimme huoneessa, kävimme kaupungilla ja Solaris-kauppakeskuksessa (Tiger-kauppa!!) ja poikien innostamana viivyimme hotellin kylpylässä tuntikausia. Kyllä käy pienten miesten kanssa pulikoiminen urheilusta!

Takuuvarmasti tuleviakin jouluvapaita vietetään tuossa hurmaavassa talvikaupungissa. Tallinna, paikka jossa jopa minä tykkään lumesta, ja se on jo paljon!

Virittelimme joulutunnelmaa hotellihuoneeseen

Pojat saivat isot Lego-pakkaukset joululahjaksi, kovasti toivomansa lahjat

Teinikin osallistui rakentamiseen

Raatihuoneen seinustalla on jouluisin seimiasetelma

Raatihuoneentorin joulutori on todella hurmaava paikka

Keskiaikainen vanhakaupunki, taianomaista joulutunnelmaa

Minäkö kuvailen aina kissoja?

Raatihuoneentori jouluaattona

Raatihuoneentorin kuusi - "näkyy varmaan avaruuteen asti" totesi Kaikista Nuorimmainen

Joulu, perhe, rakkaus

Eka lomapäivä ja "äiti mie heräsin seitsemän ja nolla nolla"

Aamu, loma ja rakas murkelo kainalossa, sehän on onnea potenssiin miljoona

Rohkea reissu

Tänään oli merkittävä päivä. Keskimmäinen matkusti yksin bussilla naapurikaupunkiin, melkein tunnin matka. Vein pysäkille ja vilkutin kun bussi lähti, oli äidille jännittävämpää kuin pojalle, luulisin. Keskimmäinen on meidän erityisheppu, "valopää villivirtanen", hurmaava erikoistyyppi.

Rakas Puoliso ehdottanut useasti, että poika tulisi bussilla hänen työpaikkansa lähelle ja hän olisi vastassa, tulisivat sitten yhdessä autolla kotiin. Jotenkin on vaan pelottanut se bussimatka. Jos jotain käy. Jos jääkin pois liian aikaisin. Jos.

Nyt Keskimmäinen täyttää pian 11 vuotta ja tänään oli bussireissupäivä. Arvaatte varmaan. Hyvin meni matka. Vein bussille, matka meni pojan mukaan mukavasti, hän omatoimisesti osasi jäädä oikealla pysäkillä pois, kysyi kuskilta onko se tämä ja isi oli vastassa.

Varmasti ihan tavallinen juttu 11-vuotiaalle. Mutta meille se oli hieno uusi edistysaskel. Olen niin onnellinen.

Suunnitelmaa tuleville päiville

Ajattelin tehdä suunnitelmat mitä teen minäkin päivänä, niin en

• rehki liikaa kerralla ja polta intoa pois hetimmiten
• saan aikaan toimia, kun on edessä järjellinen urakka eikä tunnu että miljoona asiaa kaatuu niskaan

Tänään oli vielä vapaapäivä, huomenna taas töihin. Työpäivinä olen itselleni kiltti, jonkinlainen ylläpitävä tyyli silloin riittävä. Nytkin iltavuoro + yövuorot, ihan tarpeeksi dippadappaduu töistä, oisin ihan totaalisen dippadappaduu ja perheeltä pois pelistä järjellisenä perheenjäsenenä, jos vielä töiden päälle siivousta rehkisin. 

Nyt on kyllä tärkeä haaste pitää nyt saatu siisteys ja järjestys loppuviikon ajan yllä. Nimittäin sunnuntaina on Keskimmäisen synttärit ja tulee kyläilijöitä. Nyt onkin kiva kun mahtuu kahvittelijoita sekä ruokatilaan että sen viereen pikkuhuoneeseen sohvapöydän ääreen. 

Ensi viikon vapaapäiville hahmottelin mielessäni jotain jo... 

• MAANANTAI: eteinen (tuulikaappi, eteisen kaappi), raivaan turhia / pieniä / väärän vuodenajan kamppeita pois - varastoon, roskiin, keräykseen
• jo viikonloppuna aloitettava, tuulikaapissa mm. purettu painonnostopenkki, jota mies kyllä ensin haikaili, mutta kun painot, tanko, kahvakuula ym. jää kumminkin turvallisesti omaan nurkkaansa, suostui luopumaan penkistä
• TIISTAI: kaksiosainen päivä
• lasten koulussa ollessa lahjojen paketointi ja lajittelu, mikä viedään täällä kotipaikkakunnalla, mitkä viedään matkalla satamaan, mitkä lähtevät mukaan Tallinnaan
• keittiö - siivottu jo pitkälti, mutta pyyhin kaapinovet, ne vielä sotkuiset, samoin tasot + keittotaso
• KESKIVIIKKO: pesuhuone ja sauna, ennen saunomista kylpyhuoneen seinien + lattian pesu - ovat jo aika siistit, koska vastikään ostettiin uusi hylly ja jakkara kylppäriin, samalla siivosin. Saunan pesu ennen keskiviikko-illan saunomista. (näihin äitini osallistuu ja siitä syystä:)
• keskiviikkona pikkujoulut kotona, perheen + äitini kanssa, tehdään ennen saunaa jotain herkkuja ja glögiä

Sitten alkavatkin yövuorot, joiden aikana täytyy valmistella pakkaukset reissuun, lähdetään heti viimeisen yön päätyttyä ajamaan satamaan. Eli erityisiä jouluvalmisteluja ei tänä vuonna tarvitse kotiin tehdä, vähän jotain pientä (ostin jouluisen vahakankaan, punainen Marimekon Lumimarja, laitetaan jotain pientä koristelua). Suunnittelin kyllä hotellihuoneeseen koristelua - Viru-kadun kukkamyyjillä on aina ihania asetelmia, voisimme ostaa sellaiset meidän ja lasten hotellihuoneisiin (meillä siis kaksi huonetta väliovella). Töissä näin hauskasti laitetun kukka-asetelman, siinä oli laitettu värilliset patterikäyttöiset jouluvalot asetelman ympärille, se voisi näyttää kivalta. <3 Katson siis vähän "sillä silmällä" myös pieniä jouluvaloja. Ja kirsikkaleivoksia. Ne eivät liity nyt tähän mitenkään, kunhan tuli mieleen. Pari ravintolaa on, jotka kiinnostavat, mutta pöytävarausta suunnitellaan, sen voisin tehdä jo nyt loppuviikosta, sen jaksaa kylllä työn ohessa, tuleepahan treenattua viroa ennen reissua! Niin ja sitten pitää käydä ostamassa kirsikkaleivoksia. Hups. Taas se kirsikkaleivos... Mutta maistakaapas kunnollista virolaista kirsikkakakkua niin oijoijoi... Viro, tuo maa kirsikkasivistysrajan paremmalla puolella!

Eli vaikka ei joulua järjestetä kotiin, niin kivaa mietittävää on reissun ajalle. Oi, kun pääsemme joulutorille, se on niin kaunis!  Ostetaan aikuisille jägerteet, lapsille glögiä, katsellaan kojujen tarjontaa ja ihaillaan kaikkea. Aikamoisesti pläjähtää silloin ihmiselle joulumieli! 

Todisteeksi vielä muutama kuva edelliseltä Tallinnan joulureissulta, vuodelta 2010.

Raatihuoneentorin joulukuusi

~ joulutori ~

Joulutorilla oli myös tavattavissa joulupukki, jõuluvana omassa mökissään

Siivottu avarammaksi kotia ja pääkoppaa

Innostus on ollut tässä pari päivää päällä, kun äitini antoi joululahjaksi joulusiivousta. On ollut meillä eilen ja tänään molempina päivinä nelisen tuntia ja ihmettä miten saa yhdessä paremmin aikaan kuin yksin. Saatiin jopa ruokatilan vieressä oleva tila nätiksi, pois vaatetelineenä toiminut painonnostopenkki ym. ja tilalle hainkin kierrätyskeskuksesta sievän pienen vuodesohvan, jonka olin huomannut kun kävin sieltä ostamassa olohuoneeseen sohvapöydän. Nyt nurkkaus on sievä ja sinne voi laittaa vähän omaan rauhaansa vieraita, esim. anopin joka käydessään yöpyy kun asuu kauempana. Ja löytyi tosiaan sohvapöytäkin, eläköön kierrätyskirppis!

Eilen vein äidin kotiin, ja kun tulin takaisin, Rakas Puoliso oli Kaikista Nuorimman kanssa sytyttänyt kynttiöitä uuden sohvan ääressä olevalle sohvapöydälle. Syötiin siinä iltapalaa ja katseltiin telkkaria. Nyt kun kävelen portaita ylös, pysähdyn ihailemaan tuota huonetta, se on niin kaunis nyt! Ennen se oli sellainen ahdistava nurkka, jota ei halunnut ajatella vaikka se näkyi silmiin koko ajan, suoraan portaissa kulkiessa hyppäsi silmille.
. 
Mieli on kyllä kohonnut ihan siitä kun on nätin näköistä. Ja uskon kommenttiin: on vaikea pitää siisteyttä yllä kun on ihan liikaa kamaa! Totta. Roinaa ei voi järjestää ja laittaa kauniisti. Mun tuleva uudenvuodenlupaus on saada kuriin sisäinen järjetön hamsterini ja etsiä jotain kaunista harmoniaa mikä ei liity tavaraan. Siinä projekti vuodelle 2015. Liityin yhteen samanhenkisten Facebook-ryhmään, vaikuttaa mukavalta keskustelupaikalta - kyllä tää tästä.

Osin tämä innostus voi olla ihan terveysjuttu. Viime viikolla kävin lääkärissä, aiemmin kävin verikokeissa ja nyt kävin niistä puhumassa. Kilpirauhasarvoissa hässäkkää, joten mulle aloitettiin Thyroxin-lääkitys vajaatoimintaan. En tiedä voiko viikossa vaikuttaa vai onko osin sitäkin, että on hyvä mieli kun löytyi joku syy ikuiselle väsymykselle ja aikaansaamattomuudelle (kun kroppa ei vaan jaksa tehdä eikä aivot pakottaa kroppaa) kuin se, että olen laiska. Ehkä olen laiskuuden lisäksi ihan terveyssyistä laiska ja aikaansaamaton. Jes! Helmikuussa verikokeisiin ja katsotaan mitä arvoille tapahtunut. 

Hyvä fiilis joulua odotellessa.

ps. olimme jo lopettaneet siivoamisen, lasten harrastus/myyjäis/ym.-asiat hoidettu ja aika rauhoittua. Mitä teen?

Siivosin vaatekaappini. Jep. Ostin huvikseni sellaisen muovisen häkkyrän, jolla  viikataan vaatteita, jokaiselle oman (90 senttiä kappale), jos se innostaisi viikkaamaan. Onnistui ainakin nyt alkuinnostuksessa hyvin, pojat viikkasivat puhtaat pyykkinsä - plus kaikki muut vaatteensa, kaapissa olevat. Ja Kaikista Nuorin halusi mun kanssa siivota mun vaatekaapin, viikkasi innoissaan Wonderfold-läpyskällä. Joo, sen nimi on Wonderfold. Hillittömän hassu verme. Nyt sitten on vaatekaappikin siisti, se on painanut mieltä pitkään, kun työnnän vaan pestyt vaatteet "sinne jonnekin" muun kasan sekaan.

Entinen "roinahuone", nykyinen viihtymishuone

Huone näyttää nyt kivalta ruokatilasta katsottna

Näky on nätti portaistakin katsottuna

Kissojen mielestä sohva on mainio

Keskitytäänpäs siihen nättiin huoneeseen,

ei mennä ollenkaan tuulikaappiin kurkistamaan...

Ja se vaatekaappi, jonka yömyöhällä siivosin... 

Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään...

... turha pelätä laukausta sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa...

Niin, pelko pois ja rakkautta tilalle. Syntyi ihana olipa kerran -tarina, ja jopa ihan minun omasta elämästäni.

Toissapäivänä oli merkkipäivä, tusinan verran vuosia kihlauksesta. Luvattiin toisillemme 6.12.2002. Lupaus toteutettiin 4.1.2003.

Kymmenen vuoden täytyttyä veimme Pärnun Vallikäär-puiston sillalle oman "rakkauslukkomme". Siellä se yhä on, tusinan vuotta jälkeenkin.

Jep

Jep

Se onkin mainio sana aloittaa blogini. On nimittäin hirvittävän haasteellista miettiä aloitusta, jotain nasevaa ja fiksua, näppärää ja blogin syvimmän olemuksen kuvaavaa. Niin haastavaa, että olen ajatellut koko ajan kirjoittavani kun keksin jotain hienoa ja mainitsemisen arvoista.

Sitten mietin, että jospa mitään ns. virallisesti mainitsemisen arvoista ei tapahdukaan. Blogissa on jo pohja valmiina ja toiveikas aloituksen tunnelma, ja teksti vain puuttuu, loputtomiin. Joten kirjoitan nyt, ihan tavallisen maanantain tavallisena aamuna. Keskimmäinen lapsi, se ”villivirtanen” on laitettu taksin kyytiin, teini vei koiran ulos ja haahuilee, kuten normiaamuun kuuluukin, ja kaikista nuorin on ainakin olevinaan hereillä. Rakas Puoliso on aamukahvilla ja voi miten suloisesti sanailevat teinin kanssa. Isät ja teinityttäret, heidän kohtaamisensa voivat viedä hermot kuuntelijoilta. Uskokaa mua. Välttäkää joutumasta isien ja teinityttärien välisten aamukeskustelujen todistajaksi. Oma isäni aamuisin sai minut raivon partaalle, ja partaan ylikin, hokemalla idioottimaisia reippaita lausahduksia kuten ”opettajat marssii ja maa tömisee”. Tästä syntyi aina hienoa, mutta painokelvotonta dialogia välillämme. Arkiaamut, lainaan tähän klisheistä vertausta: ”Suola elämän haavoissa.”

Ainakin jotain hyvää tässä maanantaissa, tämä on minulle lauantai. Tai sunnuntai. Tai no, ennemminkin lauantai, koska huomenna on sunnuntai ja keskiviikkona maanantai. Vuorotyöläisen viikonloppu voi olla kun muut potevat viikonlopun loppumista ja työviikon alkamista… Silloin tuntee jonkinlaista tyytyväisyyttä, korvausta siitä kun perjantai-iltana työkamoja pakatessa ja yövuoroon lähtiessä ihailee muiden Facebook-seinillä riemukkaasti tanssivia kissoja hihkumassa PERJANTAI ja päivitykset ovat lähinnä riemastunutta fiilistä edessä olevista vapaapäivistä. Siitä ilosta:

Lähtihän tämä blogi käyntiin. Ihan sellaista hienoa ja syvällistä maailman analyysia tästä ei ihan tullut, mutta tulipahan sellainen minun näköiseni aloitus. Maanantai, aloitus. Ensimmäinen teksti, aloitus.

Linnan juhlien jälkimainingeissa laitan tähän vielä lopuksi linkin ja lainauksen. Nuorin juhliin kutsuttu oli Anna Rukko, lukiolainen, joka on kerännyt omalla toiminnallaan uuden lastensairaalan keräykseen yli 50 000 euroa. Anna tekee koruja ja huutokauppaa niitä Facebookissa korusivullaan Annan korut Uuden Lastensairaalan hyväksi, idean hän sai muutama vuosi sitten. Aivan loistavaa – idea, toteutus ja tulos. Nuori, joka uskoo ajatuksiinsa ja toteuttaa ne. Siinä mallia monelle kyynistymisen partaalla olevalle aikuiselle. Ja se lainaus:

”Ihan kuka tahansa pystyy tähän, ei tähän tarvita mitään supervoimia. Sain idean ja toteutin sen. Jokainen voi tehdä jotain vastaavaa.”